Vertaisarvioidut tutkimukset

WristCaren toimintaa voidaan pitää hyvin vertailukelpoisena aktigrafiaan unen ja valveen aikaisissa tutkimuksissa. Tutkimuksen mukaan laitetta voi käyttää pitkäaikaiseen unirytmin seurantaan, ja se antaa yhtä luotettavia tuloksia kuin aktigrafia.

IST Vivago ‑järjestelmä vaikuttaa hyödylliseltä ja lupaavalta välineeltä dementoituneiden vanhusten uni-valverytmien sekä yleisen hyvinvoinnin seurantaan niin koti- kuin laitoshoidossa.
Tuloksissa havaittiin selkeitä eroja dementoituneiden ja terveiden koehenkilöiden vuorokausirytmien välillä. Tutkimuksessa havaittiin myös mahdollinen yhteys toimintakyvyn ja aktiivisuustietojen välillä. Tulokset tukevat aktigrafian käyttöä ikääntyneiden dementikkojen vuorokausirytmiä koskevien ongelmien ja toimintakyvyn muutosten pitkäaikaisessa seulonnassa ja seurannassa.
Muilla kuin dementoituneilla tutkittavilla päivän aikainen aktiivisuus oli dementoituneita suurempaa ja yön aikainen aktiivisuus pienempää. Dementoituneilla tutkittavilla vaihtelu aktiivisuuden tasossa 24 tunnin jaksolla oli vähäisempää. Subjektiivisesti arvioiden unen laatuun liittyvissä muuttujissa ei ollut eroa ryhmien välillä. Ikääntyneillä kuitenkin havaittiin tutkimuksessa matala korrelaatio unen ja virkeyden objektiivisen (aktiivisuussignaali) ja subjektiivisen arvioinnin välillä. Aktiivisuustiedot korreloivat toimintakyvyn kanssa.
Toimintakyvyn ja aktiivisuustietojen välillä havaittiin merkittävä korrelaatio. Tutkittavilla, joiden toimintakyky oli parempi, oli yleensä myös selkeämpi ero päivän ja yön aikaisen aktiivisuuden välillä, mikä viittaa vahvempaan vuorokausirytmiin.

Tuloksista voidaan päätellä, että IST Vivago ‑järjestelmää voidaan käyttää vanhusten terveyden ja hyvinvoinnin yksinkertaiseen, yleisluontoiseen seulontaan. Järjestelmä tukee kliinistä hoitotyötä ja lääkinnällistä hoitoa niin laitos- kuin kotihoitoympäristössä.
Tutkitut tapaukset osoittavat, että IST Vivago® ‑järjestelmän tuottaman vuorokausittaisen aktiivisuussignaalin seuranta on tarkka mutta silti yleisluontoinen menetelmä ikääntyneiden terveydentilassa tapahtuvien muutosten seurantaan. Monissa tapauksissa muutokset vuorokausirytmin laadussa kulkivat yhdessä tai jopa edelsivät virtsatieinfektiota tai muita akuutteja sairastumisia. Tämä ei ollut yllätys, sillä eräissä aiemmissa tutkimuksissa on havaittu yhteys heikon vuorokausirytmin tai unihäiriöiden ja heikon fyysisen terveyden, mielenterveyden tai elämänilon välillä.

Tutkimuksen tuloksista käy ilmi, että ranteessa pidettävä Vivago-kiihtyvyysanturi on käypä terveiden aikuisten fyysisen aktiivisuuden mittausväline eri aktiivisuustasoilla. Lisäksi tutkimuksessa määritettiin kynnysarvot neljälle eri intensiteetille. Ranteessa pidettävää Vivago-kiihtyvyysanturia voidaan käyttää aikuisten fyysisen aktiivisuuden mittaamiseen vapaissa asumisolosuhteissa. Laitetta voidaan käyttää useiden tärkeiden terveysongelmien hoidossa.

Tulokset osoittavat, että suurempi aktiivisuus ja aktiivisuuden vaihtelu päivän aikana on yhteydessä parempaan toiminnalliseen valmiuteen tässä tutkitussa joukossa. Aktigrafiamittaukset, jotka kuvaavat aktiivisuusrytmin vaihtelua, voivat antaa uusia näkökulmia hoitokodeissa ja tuetun asumisen piirissä asuvien vanhusten terveydentilan ja terveydessä tapahtuvien muutosten seurantaan.
Indikatiivisista tuloksista käy ilmi, että ulkoiset ärsykkeet, kuten laitoksen päiväohjelma ja paikalliset sääolosuhteet, vaikuttavat ikääntyneiden käyttäytymiseen ja että niiden vaikutus voi vaihdella tutkittavan toiminnallisen tason mukaan. Tätä havaintoa tukevat sekä kvantitatiivinen ryhmäanalyysi (asuinpaikan rytmin ja ADL:n korrelaatio) että kvalitatiivinen tapaustutkimus.

Tuloksen perusteella pitkäaikainen fyysisen aktiivisuuden seuranta voi olla hyödyksi erilaisten toimintakykyyn ja terveyteen liittyvien muutosten havaitsemisessa hoitokotiympäristössä.
Aktiivisuuden rytmi ja taso olivat herkempiä fyysisen toiminnan muutosten indikaattoreita kuin unen mittaaminen.
Tulokset osoittavat, että muistihäiriöistä johtuva vuorokausirytmin heikkeneminen ja rikkoutuminen on otettava huomioon, kun tulkitaan hoitokodin asukkaiden aktigrafiatallenteita pitkällä aikavälillä.
Pitkittäisanalyysissä (12–18 kuukautta) aktiivisuusrytmin indikaattorit ja aktiivisuustaso korreloivat voimakkaimmin fyysisen toiminnallisuuden muutosten kanssa, mutta yhteys oli jossakin määrin yksilöllinen.
Pitkäaikaisissa tapaustutkimuksissa fyysisen toiminnallisuuden aleneminen oli voimakkaimmin yhteydessä aktiivisuustason ja vakauden laskuun, aktiivisuuden rytmin heikkenemiseen sekä rytmin rikkoutumisen ja päiväaikaisen passiivisuuden lisääntymiseen. Fyysisen aktiivisuuden seuranta voi siis antaa tietoa ikääntyvien aikuisten toimintakyvystä ja terveydestä.